Raahen Eränkävijät 70-vuotishistoriikki

Risto Vesakoski  22.11.2003

SISÄLLYS ALKUTAIVAL RAKENNUSHANKKEET METSÄSTYSALUEET TOIMIHENKILÖT KENNELTOIMINTA SAALISMÄÄRIÄ HIRVIASIAA LOPUKSI

LISÄÄ HISTORIASTA METSÄSTYSSEURAN PERUSTAMISPÖYTÄKIRJA, 1933 JOHTOKUNNAN PÖYTÄKIRJA, 1933 AMPUMARADAN LAHJAKIRJA   ALLA OLEVAT KUVAT OVAT RAAHEN ERÄNKÄVIJÖIDEN 25-JUHLAVUOTIS KUTSUKORTTEJA:

ALKUTAIVAL

Suomen Yleinen Metsästäjäliitto perustettiin v. 1921. Metsästäjien järjestäytyminen seuroiksi vilkastui 1930-luvulla. Tähän buumiin liittyi Raahen Eränkävijöiden alkutaival. On eri asia puhua ja eri asia toimia. V. 1932 muutti Raaheen rakennusmestari Olavi Haukilahti silloisesta Sortavalasta ja oli toiminnan mies. Hän ryhtyi metsästäjien puuhamieheksi ja seuraavana vuonna 1933 perustettiinkin Raaheen oma metsästysseura ja hyväksyttiin säännöt, jotka noudattelivat sortavalalaisen metsästysseuran mallisääntöjä. 

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin pj:ksi Olavi Haukilahti, varapj:ksi merikapteeni K. Levon, sihteeriksi ylioppilas Lauri Korhonen, rahastonhoitajaksi pankinjohtaja A. Björkman ja jäseniksi työnjohtaja Emil Humaloja, luotsivanhin Matti Wiktor Tuikkala, posteljooni Johan Halmetsalo ja metsänvartija J. Kupiainen. Seuran alkuperäinen nimi oli Raahen Seudun Metsästys- ja Riistanhoitoyhdistys "Eränkävijät" r.y.

Seuran toimintatavoitteissa kiinnitettiin huomiota paljolti samoihin asioihin kuin tänä päivänäkin: riistanhoitoon, koirien jalostustoimintaan, erilaisiin kokeisiin, kouluttamiseen. ja huvitoimintaan. Epäkohtina mainitaan perustamisen aikoina tyylinä oleva hillitön saalistus, yleinen piittaamattomuus rauhoitusmääräyksistä, soidinmetsästys ja ansapyynti. Toivottiin, että järjestäytymällä lainkuuliaisuus paranisi. Koirakuri näkyy aiheuttaneet erityisesti ongelmia jo alkuvuosina. Tuntuva varoitus annettiin, kun yksi koira ammuttiin rauhoitusaikana kesken kiihkeintä jäniksenajoa.

Koirakuri se on puhuttanut raahelaisia koko seuran historian. Yleensä havaitut rikkeet erikoisesti saaristossa tänä päivänäkin osoitetaan jäsenten aiheuttamiksi. Seuraavanlainen juttu oli Raahen Seudussa 31.8.1945: "Koirat häiritsemässä lampaiden rauhaa saaristossa. Viime päivinä on havaittu, että eräät edesvastuuttomat ainekset ovat kulettaneet mukanaan koiria Ämmän saarelle, jossa on kaupunkilaisten lampaita. Täällä koirat ovat käyneet heti ajamaan lampaita, joille on ehtinyt sattua vaurioitakin, ennen kuin ajoissa on huomattu koirien olo mainitussa saaressa. Viimeksi seurattiin luotsiasemalta tällaista ajoa. Eräiden henkilöiden saavuttua saareen, olivat koirat jo kuitenkin ehtineet luikkia käpälämäkeen. Jos vastaisuudessa saaressa koiria havaitaan, tullaan ne armotta nitistämään hengiltä."

Maanvuokraus onnistui vastaperustetulta seuralta hyvin, sillä jo ensimmäisenä syksynä oli 3000 hehtaaria käytössä. Ja saman tien alettiin puhua rauhoittamisesta. Nimittäin Raahen saaristo rauhoitettiin heti kättelyssä sorsanpyyntiä lukuun ottamatta. Ja niinpä taitaa olla, että saariston rauhoitus on jatkunut samanlaisena 70 vuotta. Poikkeuksena ovat muutamat järjestetyt jänisten tai kettujen yhteispyynnit. 

Talvi- ja jatkosota vaikeuttivat seuran säännöllistä toimintaa. Jostain syystä kissat joutuivat nyt silmätikuiksi ja v. 1941 päätettiin jopa maksaa 10 markkaa tuhotusta kissasta.

Sodan jälkeen toiminta virkistyi. Yhtenä syynä oli se, että seura myi Suojeluskunnalta lahjaksi saamansa ampumaradan majarakennuksen vuonna 1945 ja sai siitä silloista rahaa 103 000 markkaa. Aivan ongelmaton ei tämä kauppa ollut, sillä vielä parin vuoden kuluttua ostajalta karhuttiin jäljellä olevaa 78.000 markan saatavaa 6 prosentin korolla. 

Vuoden kuluttua tapahtui jälleen jotain: seura myi ampumaradan putkilaitteet 33 100 markalla. 

Asiaan palattiin vuonna 1950, jolloin Puolustusministeriön Suojeluskuntajärjestön pesänselvittäjät tiedustelivat, onko lahjalle haettu lainhuutoa. Tai omistaako seura kiinteistöä enää olleenkaan. Seuran sihteeri Antti Lassila vastasi diplomaattisesti seuraavana vuoden tammikuussa, että lahjaksi saadut rakennelmat olivat niin paljon huonossa kunnossa, että lainhuudon hakeminen olisi ollut tarpeetonta. Maa-alue oli vain vuokralla kaupungilta.

Vuonna 1950 tapahtui sellainenkin kummallisuus, että seura sekaantui pankkialalle. Se nimittäin lainasi Raahen Vesan palloilujaostolle 20.000 markkaa. 

 

RAKENNUSHANKKEET

Kaupunki myönsi v. 1939 luvan metsästysmajan rakentamiseen Kopsan Pirttiselkään. Puut saatiin kaupungilta ja osittain yksityisiltä. Rahaankin tarvittiin, joten järjestettiin "amerikkalaiset arpajaiset". Siellä kämppä on tänä päivänäkin, vähän yksinäisenä ja hylättynä, sillä tervahaudan viereen rakennettiin vuonna 1989 uusi pyöröhirsinen metsästysmaja, joka sai nimikilpailun jälkeen nimen Eräpirtti. Rungon toimitti kopsalainen Erkki Tikkala.

Eräpirtin rakennustoimintaa johti ansiokkaasti rakennusmestari Sakari Ojanperä. Rahoitus hoidettiin siten, että myytiin osa entisen SYP:n osakkeita. Pankinjohtaja Mikko Jutilan rahastonhoitajajakaudella seura sijoitti varojaan osakkeisiin ja lunastettujen osakeantien jälkeen sijoituksesta olikin kasvanut melkoinen pääoma.

Eräpirtti sai pihapiiriinsä vuoden kuluttua hirsisaunan, jossa on vielä saunatupa erikoisvieraille. Tämä toimintakeskus palvelee metsästäjiä ja marjastajia erinomaisesti.

Ressalan metsäautotien varteen alettiin kaivata katettua taukopaikkaa. Se rakennettiinkin vuonna 1995 Tuppukankaalle. Kota ristittiin asiallisin menoin Tonttulaksi. 

Silloin tällöin nousi esille kysymys nylkyvajan ja kylmävaraston saamisesta kaupunkialueella. Helmikuussa vuonna 2000 alettiin asiaa tutkia. Lauri Väisänen valtuutettiin selvittämään asiaa. Sopiva paikka löytyi Niemeläntieltä ja projekti voitiin aloittaa Arto Hukan johdolla seuraavana vuonna. Alunperin vaatimattomaksi aiottu suunnitelma nylkyvajasta laajeni, kun todettiin tarve pienimuotoisesta kokoustilasta, jolloin halli palvelisi jäseniä monipuolisemmin. Talkoopäiviä kertyi mittavasti jäsenille, ennen kuin toimitila saatiin valmiiksi. Se ristittiin nimikilpailun jälkeen Erähalliksi.

 

METSÄSTYSALUEET

Alun perin maita saatiin jahtikäyttöön Raahen lähistöltä. Vuoden 1950 talvikokous päätti vuokrata metsästysmaita Lukkaroisista, Hanhelasta, Harjusta ja Korvenkylästä Oulun Osuuskaupalta, liikemies Pekkaselta ja paikallisilta maanomistajilta. Samalla tähyiltiin myös Siikajoen Tauvon suuntaan, josta oli jo aikaisemmin ollut vuokrattuna maita. Sopimukset uusittiin ja nyt jahtimaita oli Raahessa, Kopsassa ja Siikajoella. 

Ajat muuttuvat ja niinpä Tauvon alueet menetettiin ja tänä päivänä Siikajoen suunnassa ei ole merkittäviä vuokramaita. Uljuan alueeltakin oli pari vuotta vuokralla 1700 hehtaarin yhteismetsä, josta luovuttiin kalleuden ja hakkuiden tähden. Samaan aikaan 60-luvun lopulla saatiin vuokrattua Piippolasta Lievosenjärveltä 2436 hehtaarin alue. Siellä oli komeaa ikimetsää, riistaa ja kortteerina järven rannassa vanha tukkikämppä. Monet hupaiset retket tänne ehdittiin tehdä, kunnes tämän yhteismetsän omistajat päättivät ottaa maat vuonna 1987 omaan käyttöönsä.

Seuraava suuri muutos maa-asioissa oli Pyhännän Itämäen alueen vuokraaminen valtiolta. Seuran jäsenmäärä oli kasvanut sellaiseksi, että metsästyspaine lähialueilla tuntui kohtuuttomalta kestävän kehityksen kannalta, kuten nykytermi kuuluu. Pyhännälle on matkaa jonkin verran ja yöpaikkaakin alettiin katsella. Aluksi majoitustilaksi tuli metsähallituksen virkatalo parin vuoden ajaksi. Kun tämä kämppä tuli muuhun käyttöön, Kontiolammen rannalta vuokrattiin paikallisen reserviläisyhdistyksen tilava ja syksymmällä kylmänkalsea maja. Se on palvellut loka-marraskuun hyvin niin lintu-, jänis- kuin hirvimiehiäkin. 

 

TOIMIHENKILÖT

Seuraavassa on luettelomaisesti seuran puheenjohtajien nimet ja toimikaudet, sikäli kun ne ovat tiedossa: Olavi Haukilahti toimi puheenjohtajana ja muissa tehtävissä 20 vuotta, Kosti Vigren 9, Pentti Tuikkala 12, Eino Erkko, Eero Vuorela 2, Veikko Raatikainen 9 , Esko Ovaska 3 ja Seppo Soralahti 7 vuotta. Timo Tuikkala on tähän mennessä heilutellut puheenjohtajan nuijaa 10 vuotta. Timo onkin kolmannen polven eränkävijä, sillä isoisä Matti oli seuran perustajajäseniä ja Pentti-isä pitkään puheenjohtajana.

Sihteerien nimilista on pitempi: Lauri Korhonen, Onni Huovinen, Jukka Roth, Paavo Mäkinen, Sakari Ojanperä, Arvo Palo, Mikko Jutila, Ahto Haka-Risku, Antti Lassila, Kauko Tapio ja allekirjoittanut.

Rahastonhoitajat eivät ole vaihtuneet kovinkaan tiuhaan. Armas Hassinen oli tehtävässä 17 vuotta, Antti Lassila 23, Mikko Jutila 7. Nykyisellä rahastonhoitajalla Kauko Tapiolla tulee tänä vuonna 23 vuotta täyteen.

Seura kutsuu kunniajäsenikseen henkilöitä, jotka ovat toimineet ansiokkaasti seuran tavoitteiden mukaan. Kunniajäseniksi on hyväksytty vuosien saatossa ainakin Onni Huovinen, Emil Humaloja, Mikko Aho, Myllykangas, Armas Hassinen, Pentti Tuikkala, Veikko Salkosalo, Seppo Saarni, Veikko Raatikainen, Mikko Jutila, Antti Lassila, Eero Vuorela, Reino Rajamäki ja Kauko Tapio.

 

KENNELTOIMINTA

Tänä päivänä Raahen Eränkävijöitten aktiivisin porukka harrastaa hirvenmetsästystä. Seuran perustamisen aikoina ja aina 80-luvulle tilanne oli toinen. Seuran aktivistit olivat ajokoiramiehiä. Jo seuran perustajilla oli hyviä ajokoiria. Seuran säännöissä painotetaan sitä, että jäsenet hankkisivat ja jalostaisivat rotupuhtaita koiria. Metsästyskuntoisia koiria ja menestyksellisiä koirankasvattajia tulisi sääntöjen mukaan palkita. 

Tämä sääntöjen kohta lienee toteutunut hyvin, sillä Raahen Eränkävijät ovat järjestäneet vuosikymmenet säännöllisesti koiranäyttelyitä, joihin kasvattajat ovat voineet tuoda koiransa arvioitaviksi. Tässä kohtaa lausun vilpittömät ja nöyrät kiitokset Eränkävijöitten naisille, jotka ovat huolehtineet ja järjestäneet näyttelytapahtumien ravintolapuolen ja osallistuneet muutenkin käytännön toimintaan.

Uskon, että tänä päivänä jokaisella seuran jäsenen koiralla on takanaan kunnon sukutausta ja hyvät paperit. Sekarotuisten koirien aika kaupunkiseurassa on ohi mitenkään väheksymättä monirotuisen koiran monipuolisuutta.

Kenneltoiminnassa tapahtui aikoinaan sellainen episodi, että sodan jälkeen perustettiin Raahen Kennelkerho. Sen nokkamiehinä ahkeroivat samat miehet kuin Eränkävijöidenkin johdossa. Kerho toimi itsenäisenä aktiivisesti, kunnes 1960-luvulla Eränkävijät otti kenneltoiminnan uudelleen ohjelmaansa. Toiminta on ollut menestyksellistä, sillä jäsenten koirat ovat menestyneet näyttelyissä ja ajokokeissa vuosien varrella erinomaisesti. Viimeisten vuosien jäniskato on kuitenkin vähentänyt harrastusta ja ajokoirien määrää. Toivomme, että kato on kuitenkin pitkällä jänteellä tilapäistä ja runsaat jänisvuodet ovat edessäpäin.

 

SAALISMÄÄRIÄ

Arkistotiedot kertovat saalistilastoista yhtä ja toista. Useimmiten vuosikertomuksissa valitetaan jänisten tai metsälintujen vähyyttä. Ongelmaa on jo 70 vuoden ajan yritetty ratkaista rauhoituksilla ja ruokinnalla. Jäniksille heinää ja lehtikerppuja, teerille kauraa ja kiviä, hirville haapoja ja nuolukiviä. Tuloksen kaikki näkevät metsässä liikkuessaan. Metsien käsittely on vaikuttanut siihen, että jotkin riistaeläimet tai -linnut ovat hyötyneet, jotkin kärsineet muutoksista. Tarkastellaanpa tilastoja.

Päiväämätön saalisluettelo (v. 1949-1951): 20 jäsentä ilmoitti saaneensa 115 jänistä, 33 metsoa, 157 sorsaa ja 2 kettua. Poliisilaitoksella leimattiin 24 oravan- ja 84 piisaminnahkaa.
Toimintakertomus 1951: metsälintuja edellisvuosia runsaammin, jäniksiä hyvin vähän.
Toimintakertomus 1952: jäniksiä peräti heikosti, metsälintuja harvinaisen runsaasti.
Toimintakertomus 1953: metsälintuja runsaasti, jäniksiä tyydyttävästi, saatu 7 kettua.
Toimintakertomus 1954: Jäniksiä runsaasti, lintukanta hyvin huono. Saatu 7 kettua.
Toimintakertomus v:lta 1955: Jäniksiä runsaanlaisesti, saatu 5 kettua, lintukanta heikko.
Vuonna 1957 18 jäsentä ilmoitti ampuneensa 73 jänistä, 10 metsoa, 55 sorsaa ja 2 kettua.

Vertailun vuoksi otetaan muutama vuosi, jolloin saalisilmoituksen teki 50-70 jäsentä.

1990: 6 jänistä, 2 kettua, 87 sorsalintua, 38 teertä
1994: 15 jänistä, 1 supi, 51 sorsalintua, 26 teertä
1999: 38 jänistä, 1 kettu, 34 sorsalintua, 37 teertä
2002: 3 jänistä, 3 kettua, 4 supia, 31 sorsalintua, 35 teertä

 

 HIRVIASIAA

Hirvien kohdalla tilastot kääntyvät päälaelleen. Kannat eivät ole laskeneet vaan päinvastoin nousseet. 1980-luvulla hirvikannat kääntyivät rajuun kasvuun. Tästä ilmiöstä on kuultu monia hyviä selityksiä ja käyty kiihkeitä väittelyitä. 

Hirvi on tänä päivänä taloudellisesti ja elämyksellisesti merkittävin riistaeläin. Sen pyynti alkaa syyskuun viimeisenä viikonloppuna jatkuen joulukuun puoliväliin. Raahen Eränkävijöitten historian ensimmäinen lupa saatiin ilmeisesti vuonna 1963. Sen jälkeen hirvimiehet ovat olleet kiinnitettyinä tähän hommaan 2,5 kuukautta melkein joka vuosi. Kannat vaihtelivat siten, että 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla lupamäärät nousivat kovasti. 1990-luvulla hirvikannat lähes romahtivat. Nyt tämän vuosituhannen alku näyttää taas viljavalta: lupia on myönnetty ennätysmäärät. 

Arkiston kätköistä löytyi muutamia alkuvuosien määräyksiä hirvijahdin pelisäännöistä. Luen katkelmia parista paperista, joiden allekirjoittajana on Sakari Ojanperä, eräs Eränkävijöitten legendaarisista hirvimiehistä. Erikoisesti merkkilaukaukset vaikuttavat tämän päivän jahtiin ylimitoitetuilta:
– kun ajo alkaa, ammutaan kaksi laukausta
– kaadon merkiksi ammutaan neljä laukausta
– mukana pitää olla vähintään 15 patruunaa
– jos olet eksyksissä, älä ammu hirveä, koska olet luultavasti väärällä alueella
Seuraava vaihe tiedonkulussa merkkilaukausten jälkeen oli LA-puhelimet. Hirviporukka osti niitä muutaman kappaleen ja ne palvelivat miten palvelivat muutaman vuoden. Aika paljon kuunneltiin hirvien kanssa eetteristä italialaista murretta ja vinkunaa. Tänä päivänä tieto kulkee kännyköillä.

 

 LOPUKSI

Tässä tuli jonkinlainen katsaus Raahen Eränkävijöitten 70-vuotiseen historiaan. Tällä hetkellä seuramme elää vahvan toiminnan kautta. Näyttely-, rakennus- sekä muihin toimintatalkoisiin löytyy osaavia ja innokkaita tekijöitä. 

Jäsenmäärä on vakiintunut 150-160 paikkeille. Vaihtuvuus on sopivasti sellaista, että kaikki Raaheen muuttaneet metsästystä harrastavat henkilöt ovat päässeet vuosikaudet seuraan ilman mitään karenssiaikoja.